Anafrid BE
virtuaalihevonen

Perustiedot
| Nimi, Lempinimi |
Anafrid BE, "Friida" |
Rotu, Sukupuoli |
brandenburgin hevonen, tamma |
| Syntymäpäivä, Ikä |
16.5.2009, täällä (VARL) |
Väri, Säkäkorkeus |
rautias, 162 cm |
| Painotus |
esteratsastus (He A, 160cm) |
VH-tunnus |
VH06-066-3703 |
| Omistaja |
Viivuska (VRL-00502)
Krypton Brandenburgers
|
Kasvattaja |
Viivuska
Belvine |
| täyttää 3 vuotta 07.10.2009 ja 4 vuotta
24.11.2009 |
| 58 sijoitusta |

© Gems
Luonne
Tässä on meidän kultainen tammamme Friida. Hevonen katsoo ulos karsinasta.
"Njääh, iha tylsää. Jos
joku
kysyy, nii mä en oo paikalla", hevonen toteaa ja tunkee päänsä ruokakuppiin.
Friida on rauhallinen ja mukava tamma. ("Okei, joskus varsinainen hirviö") ja se on kerännyt suosiota
hoidettavuutensa
puolesta.
Aivan kuin
emänsä, sekin on utelias ja lempeä tamma, joka nauttii hoitamisesta ja seisoo kiltisti.
Hyvätapainen tamma, joka nostaa
kaviot
helposti ja käyttäytyy muutenkin hyvin. Friida rakastaa huolellista harjausta, ja jos hoitaja ei harjaa
sitä huolellisesti, se ei
suostu
yhteistyöhön, eikä anna laittaa varusteita.
("Varsinainen nirppanokka...")
"Siis mitä?" hevonen rääkäisee.
"Joo joo, rauhoitu Friida, mä en ainakaan sanonu mitään. Annapas meidän nyt jatkaa
selostusta..."
Tämän takia Friidaa hoidettaessa ennen ratsastusta täytyy olla jo kauan ennen ratsastusta
tallilla, sillä huolellinen
harjaus vie
tunnetusti aikaa. Muuten satuloidessa Friida seisoo kiltisti ja odottaa, että satulavyön kiinni. Saattaa
hieman liikuskella,
mutta
seisoo muuten
kiltisti paikoillaan. Pullistellakin se saattaa, mutta pienellä muistutuksella se lopettaa ja uskoo hoitajaansa.
"Nii just. Iha varmaa uskon", hevonen mutisee karsinasta. "Ihan ku joku uskoiski ton valheen. Ja mäkö
muka pullistelen?
Kuitenkin joskus on ongelmia suitsien laitossa, sillä hihnojen kiinni laittaminen on Friidasta erityisen
ärsyttävää ja
aikaa
vievää hommaa. kuolaimet sille kuitenkin saa helposti, toisin kuin emälleen. Remmit saattavat
jäädä
innostuksesta
auki, ja pian huomataankin usein hevosen juoksentelevan pihalla - vapaana. Kun remmit kuitenkin saa kiinni, se
odottaa
kiltisti, että
ratsastaja on
valmis. Pintelit se antaa laittaa hyvin, mutta pois ottaessa saattaa ilmestyä ongelmia. Ruoka-aikoina se ei
haluaisi kavioiden
puhdistusta
ollenkaan,
mutta nostaa kuitenkin kiltisti. Loimet ja suojat Friida ottaa hyvin vastaan, vaikka hieman ilkikurisen tamman
maineessa
olevana sattaa hieman
temppuilla.
Silloin sitä pitää rohkeasti komentaa, jolloin se usemmien uskoo. Aina joskus se ei "kuule", kun
hoitaja
käskyttää, ja
silloin se jatkaa temppuiluaan. Kuitenkin Friida on sydämeltään lempeä tamma, joka on
aina kiinnostunut
ympäristöstään ja uteliaana katselee karsinastaan.
Friidan askeleet ovat tasaiset ja mukavat ratsastaa. Se on rauhallinen ja mukava tamma, ja se odottaa hyvin
ratsastajan
apuja, vaikka
tämä
olisikin hidas.
"Ja aina saa odottaa. Iha tyhmiä te ootte kaikki. Niin hitaita. Miten te oikein pärjäisitte preerialla.
Ai nii, muistu mieleen,
PREERIALLE!"
"Nyt pysyt siinä etkä mee minnekään kun mä esittelen sut meidän
vieraalle!"
Innostuksessaan se saattaa kuitenkin lähteä juoksemaan ympäri maneesia tai
kenttää täyttä vauhtia,
jonka takia
Friida onkin kohtalaisen vaativa tamma. Sen käynti on tasaista ja reipasta. Se menee hyvin liikkeet - vaikka
tahtoisikin
mennä
kovempaa.
Friidan ravi on nopeaa ja tahdikasta. Se kulkee korvat hörössä ja suorittaa
mielellään kaikki liikkeet ja
lisäykset sun
muut. Nopeasti Friida on kehittynyt, sillä vielä muutama vuosi sitten se ei tahtonut
mielellään kuulla mitään
apuja kun
oli ravista kyse. Friidan laukannostoja ei kannata pelätä, vaikka se
"räjähtääkin" laukan noustessa. Laukka on
nopeatempoista ja lentävää ja siinä on helppo istua. Jos Friida kaiken lisäksi
kuuntelee vielä apuja, on sen
laukka
täydellistä.
"Kato nyt, mähän tiesin et mä oon paras" Friida ylpeilee.
"Miten nii paras?"
"Sähä sanoit sen äsken", tamma tiuskaisee.
"Nii just, iha varmaa. Okei, jatketaan..."
Friida rakastaa erityisesti kaikenlaisia leikkejä. Se viihtyy mm. viesteissä ja on nopeajalkainen
hevonen. Se juoksee
mielellään,
kun on jostain hauskasta kyse, ja juoksee vaikka olisi tylsääkin. Friida tylsistyy helposti mutta
yrittää silti aina
miellyttää ratsastajaansa. Tämän takia ratsastajan tulee katsoa tarkkaan tamman
ilmeitä, sillä jos Friidalla on
tylsää, se kyllä työskentelee, muttei nauti siitä. Kun ratsastaja huomaa pienenkin
siihen viittaavan liikkeen, tulee
vaihtaa
tekemään jotain toista, sillä pieni eteenpyrkimisen hiljeneminen merkitsee
tylsistymistä.
"Ette arvaakaan miten tylsää on kiertää kenttää. Kokeilkaapa ite miten
tylsää se on, nii ette
varmaan ite
haluais mennä jotain kokoamisia sun muita"
Friida on mukava ratsu, ja sitä on helppo miellyttää. Rankkojen koulutreenien jälkeen sen
kanssa pitää
leikkiä
jotain, sillä muuten se on apean tuntuinen koko päivän. Joskus Friida on liian
pirteällä päällä,
sillä
kauroissa pienikin ylimääräinen murunen vaikuttaa siihen - energianpurkauksena.
Tällöin Friida kannattaa
juoksuttaa ennen
ratsastusta, sillä muuten hallittavuus on mennyttä.
Estepainotteisena tammana Friida on nopea ja innokas hyppäämään. Se
hyppää kauniisti ja potentiaalia
riittää. Korvat hörössä se lähestyy estettä kuin estettä. Se on
tarkka askeleiden suhteen, ja jos
puomi
kolahtaa, se viskaa päätään myrtyneenä. Se haluaa aina suoriutua puhtaasti, ja
usein hypyt ovat esteestä
riippumatta
yli 20 senttiä yli esteen.
"Siis mistä mä sen tiiän mis se puomi on? Hei kato mä oon värisokee. Hups, nyt se
paljastu... Mä en oo
täällä. Se en ollu mä! Se oli toi!"
Kaatumisia ja pudotuksia ei Friidan kanssa satu usein. Kerran lennettiin eräissä kisoissa nurin, kun
Friida yritti
kääntyä liian
jyrkästi - ja se kostautui. Friida hyppää mielellään ja innoissaan, eikä esteen
löydyttyä
mikään
voi pysäyttää sitä. Friida on taitava lähestymään estettä ja osuu
useimmiten oikeaan kohtaan. Jos
ei,
edessä on pukituksia.
"Se oli kokonaan sun syys!" Friida syyttää.
"Miten niin?"
"No ku... Sä ratsastit, nii kuka muu se olis voinu olla? Mää vai? Ai mä? Tavataan
oikeudessa!"
Helposti innostuvana hevosena radalla tulee usein eteen iloisia pukituksia. Uusinnoissa se kuitenkin tuntuu
tajuavan
nopeuden
tärkeyden ja
välttää aikaa vievää, mutta hauskaa hommaa - pukituksia. Kaikenlaisissa
leikkimielisissä ja muunlaisissa
estekisoissa
se pukittelee minkä ehtii ja saattaapa nousta pystyynkin hurjan näköisesti. Kaikki
ihmettelevät aina, kun ratsataja vain
nauraa.
Friida rakastaa korkeita esteitä, ja mitä korkeampi este sen mukavampi hypätä. Kavaletit
ovat Friidalle loukkaus,
niitä se ei
suostu hyppäämään missään nimessä. Ristikot ja matalat pystyt se
sentään ylittää,
mutta viskoo päätään ja pukittaa myrtyneenä protestiksi.
"Liian matalia. Miks mä niitä oisin hypänny? Piste."
Friidasta kenties ihanin este on trippeli - mahdollisimman korkea, tietenkin. Friida on taitava
hyppääjä, joka ei
pelkää
minkäänlaisia esteitä. Kaikki ylittyy helposti, mukaanlukien kaikki rataesteet, kaikenlaiset portit
ja kaikki kielletyt
ylihypättävät paikat, kuten vaikkapa laitumen aita.
Kouluhevosena Friidaa ei sentään pidetä, vaikka se omaakin hyvät ja kauniit liikkeet.
Friida ei järin nauti
kouluratsastuksesta, mutta menee sitä kuitenkin kiltisti. Kaikenlaiset pohkeenväistöt ovat sille
haaste, sillä se
sotkeentuu helposti
jaloistaan. Friida odottaa aina sitä, kun koulutunti loppuu, mutta tekee kuitenkin kaiken näytellen
viihtyvää. Kaikenlaiset
kootut
askellajit onnistuvat, mutta laukka tuottaa hankaluuksia. Se ei haluaisi hallita laukkaansa ja muuttaa sitä
lyhyeksi.
Taivutukset onnistuvat
joka
suuntaan ja kaikenlaiset väännöt mihin tahansa suuntaan. Lisätyt askellajitkin Friida
menee kuin vettä vain. Se
nostaa
jalkojaan kauniisti ja koulukisoissa saisikin paljon pisteitä kauniista laukastaan. Se nauttii vauhdikkaasta
menosta, ja lisätyt
liikkeet
ovat
kenties ainoita liikkeitä kouluratsastuksessa, joista se kenties nauttii. Erityisen helposti käyvät
kuitenkin kaikenlaiset voltit ja
kiemuraurat, etenkin vauhdikkaissa askellajeissa, kuten ainainen esimerkki: laukka.
Joskus Friida tekee kuten emänsä eikä oikein tahdo suostua yhteistyöhön. Silloin
kaikki tavutukset ja kootut
askelajit sun
muut ovat mahdoton tehtävä.
"Mä oon aina sanonu et äiskä on järkevä mamma. Siltä löytyy oikeesti
älyä, mut sillä
naapurin
vanhalla Ruskolla oo järkee ollenkaan", Friida toteaa.
"Miten nii ei oo?"
"No ku se tottelee teitä nii kiltisti. Kuka oikeesti haluaa juosta ympäri kenttää ku te revitte
tukasta?"
Tällöin auttavat vain selkeät avut, ja jos ne eivät auta, niin sitten vaihtoestona pieni raipalla
läppäisy. Silloin
Friida on
kuitenkin erityisen energinen vähän aikaa, ja saattaa rynnätä laukkaan milloin tahansa
silä Friida vihaa raippaa.
Kauniisti ja
peräänannossakin Friida osaa mennä, vaikka usein sitä ei tapahdukaan.
Tällöin Friida on kuitenkin mahtavan
näköinen tamma, jolta löytyy taitoa vaikka mihin.
Maastossa Friida on aina innoissaan ja pureskelee kuolaimia valmiina juoksemaan ihan vain juoksemisen ilosta.
Se pomppii
ja loikkii eikä
malta
pysyä aloillaan. Friida ryöstää kovin harvoin, eikä ole vielä koskaan sitä
tehnyt kuin kerran, jolloin se
ilmeisesti
pelästyi autoa. Yleensä kuitenkin "säikkymätön", eikä lähde kovin
helposti kiitolaukkaan. Silloinkin
rauhoittuu
helposti, vaikka olisi kuinka säikähdyksissä. Maastossa laukkaaminen on Friidasta ilmeisesti
ihanaa, sillä huomaamatta
saattaa
rauhallisesta laukasta tulla nopeastikin kiitävää neliä. Sen saa kuitenkin helposti
hillittyä, kunhan se on saanut
ensin purkaa
vähän energiaa. Friidalla käydäänkin vähintään kerran parissa
viikossa, jotta se pääsee
vetämään täysiä ja purkamaan energiaansa.
"No siis hei, eiks karsinassa seisominen oo pikkusen energiaa keräävää? Oo onnellinen
etten mä oo sellanen niinku
jotku"
"Miten niin?"
"Enhä mä pure sua, ainakaan usein. Siis silleen niinku pari kertaa vuodessa. Tiiäkkö
ollenkaa mistä se johtuu?"
Friida rakastaa vettä ja kaikkea märkää. Kesäisin saattaa lätäkön
huomatessaan mennä sen
luo ja
ryhtyä roikuttelemaan ihan vain innoissaan. Erityisesti syksyisin Friida nauttii maastoratsastuksesta,
sillä märillä
säillä
on mukava kastella itseään, ratsastajaansa ja ympäristöään. Talvisin on
olemassa sellaista kuin lunta, joka
tarkoittaa
sitä, että monikin ratsastaja joutuu tekemään lumienkeleitä - hevosen kanssa.
Laukkaaminen kylmillä
säillä on erityisen mukavaa. Kuvittelepa kaunis hevonen laukkaamassa keskellä
lumipeitettä hengitys höyryten.
Juuri
tätä tarkoitan. Friida viihtyy myös itsekseen maastossa, ja periaatteessa sille on ihan sama,
kunhan vain joku on
selässä.
Vetohevosena Friida on mukava ja kiskoo erityisesti rekeä mielellään. Kuitenkin
jäykkä taipumaan
eivätkä
käännöset esimerkiksi tiellä oikein satu onnistuakseen. Maastossa Friida on kuitenkin
iloinen ja utelias tamma, jonka
kanssa ei
kannata pelätä vauhtia, vaikka sitä löytyykin. Friida ei varmasti vahingossa pudota sinua
selästään. No
okei,
ehkä tahallaan, mutta ei se yleensä tee sitäkään. Kaikki riippuu ratsastajasta,
muista se!
"Nii just! Se olit muuten sä joka potkas tallin seinää nii et siihe tuli lommo. Mä en ollu sit
paikalla. Eiks nii?"
Lastauksessa Friida aluksi vastustelee, mutta saattaa yhtäkkiä mennä sisään kuin
mitään ei olisi
tapahtunut.
Arvaamattomana se saattaa olla yhtenä hetkessä kauhuissaan "tuo koppi syö minut!" se taitaa
ilmeisesti ajatella. Mutta
yhtäkkiä mennään sisään hyvinkin nopeasti. "Siis daa, en mä
mikään pelkuri oo", se
päättää ja ryntää sisään.
Verrytellessä Friida lämpenee nopeasti ja kulkee reippaasti. Se taipuu hyvin jo alussa, mutta saattaa
hyvinkin huijata, joten
kannattaa varalta
verrytellä ja lämmitellä pitkän aikaa, jotta se varmasti lämpenee.
Harjoitusestettä kannattaa
hypätä
useamman kerran, jotta se rauhoittuu eiä ryhdu riehumaan itse radalla. Radalla Friida yrittää
tosissaan, mutta saattaa
vetää
hurjiakin pukkeja väliin. Ratsastaja aina vain nauraa ja hevonen jatkaa matkaa. Usein palkintoja on ainakin
joku sijoitus.
Kaikki pudotukset
ovat usein
ratsastajan syytä.
"Siis sä istuit väärin. Ja sit sää pompit ja potkit mua. Mieti vähän!"
Kengittäjällä Friida on aluksi kauhuissaan huomatessaan uudet kengät. Se pyristelee
pois, mutta huomattuaan
pakenemisen
mahdottomaksi (eli silloin kun koko tallin äki pitää sitä riimusta ja porkkanat uhataan
heittämään
roskikseen) se
rauhoittuu ja ryhtyy käyttäytymään kunnolla. Eläinlääkärillä
käy useimmiten samalla
lailla kuin
kengittäjällä, ja usein ratkaisuna on rauhoituspiikki. Tutkimusten ajan se joudutaan
pitämään rauhoitettuna,
sillä
muuten se rikkoisi kaiken, mitä sen ympärillä on. Ja kotiin tulisi muhkea lasku: "Siis
mitä? 6000 euroa? FRIIDA
PERKULE!"
Ja näin käyttäytyy aina yhtä iloinen ja mukava tammamme.
"Siis mäkö?" Friida nostaa päänsä ruokakupista. "Mitä te oikeen musta
puhutte?"
"Ei mitään, Friida hyvä. Jatka vaan kiltisti syömistä kun mä selitän sun
sukutaulut sun muut."
"Hyvä, mä oon hei kuullu ne jo niin usein, et ei oikeen kiinnosta. Iha tylsä aihe. Ja iha
tylsät ihmiset. Varsinki sä",
Friida
toteaa ja jatkaa syömistä.
Kiitos
Wamp.
Sukutaulu
i. Adalrik GER YLA3 †
brandenburgin hevonen, tummanruunikko, 170 cm
upeasti menestynyt todella hyväluonteinen tuontiori |
ii. Ricodel (evm)
brdbg, rn, 172 cm |
iii. Adam GER (evm) |
|
iie. Quartella (evm) |
ie. Frida GER (evm)
brdbg, rn, 165 cm |
iei. Abelard (evm) |
|
iee. Engel GER (evm) |
e. Schwungvoll †
brandenburgin hevonen, rautias, 161 cm
utelias ja lempeä tamma, joka oli yksi Belvinen kantatammoista |
ei. Rot Prinz II (evm)
brdbg, rt, 170 cm |
eii. Rot Prinz (evm) |
|
eie. Dimmars (evm) |
ee. Alicia Vells (evm)
brdbg, rn, 167 cm |
eei. Hayward (evm) |
|
eee. Taylee (evm) |
Sukuselvitys
-
Jälkeläiset
o.
Viperwolf Hexen, synt. 09.08.2011, i.
Lyonel ZAV, om.
Seela
t.
Olympie Belv, synt. 30.4.2010, i.
Oscar
BE, om.
Shandi
o.
Reggie Belv, synt. 15.3.2010, i.
Ranndy Spider, om. Viivuska
t.
Gaelle Belv, synt. 1.3.2010, i.
Grimwald
BE, om.
evia
o.
Octavio Belv, synt. 16.2.2010, i.
Oscar
BE, om.
heiskä.
o.
Olivier Belv, synt. 30.12.2009, i.
Oscar BE, om.
reia
Kilpailut
58 sijoitusta ERJ:n alaisissa kisoissa
Päiväkirja
tulossa